Onni on jotain jota ei aivan saa kiinni varmaankaan koskaan. Kuin hetkittäin, vaan sitä on tällä haavaa monilta osin paremmin kuin vuosiin. Täydellistä ei ole, vaan ehkä sitä olotilaa on turha yrittääkään tavoittaa.

Oma kulta on vaan hirmusti on käytännön ongelmia yhdessäolon suhteen ja se vähän pelottaa. Arkeenkin liittyy erilaisia vastuksia, pieniä ja vähän suurempia vaan kuitenkin sellaisia että niistä selvinnee. Osa sellaisia asioita jotka tulee vaan hoitaa pois alta, vaikka hankalaa olisikin. Onneksi on ystäviä, hyviäkin sellaisia joiden kanssa puhua. Sitä todella arvostaa varsinkin sen jälkeen kun on useamman vuoden ollut hyvin yksin. Jotenkin sitä eristäytyi eron jälkeen ja ehkä jo sitä ennenkin paljon. Koitti suojata itseään sillä tavalla ja jaksaa kun oli niin vaikeaa. Kaikki voima meni siihen selviämiseen ja jaksamiseen. Surullista sinänsä..

Elämäni tuntuu elävän, muuttuvan jatkuvasti. Kaipa se sellaista kaikilla on? En tiedä, itsellä tuntuu että menee elämä joskus kovinkin kummallisia polkuja. Epätoivossakin on kuitenkin aina toivon siemen vaikkei siltä tuntuisikaan. Sen sitä on ainakin oppinut että kaikesta selviää, tavalla tai toisella ja koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ..