Sylissä reilu kuusi kiloa kissaa, korvissa kissan kehräys ja Viikate-yhtyeen uusin levy. Edessä kupillinen laadukasta teetä ja ympärillä rauhaisa myöhäisilta. Mikäs sen mahtavampaa. Sytytimpä ilokseni muutaman kynttilänkin. Niiden liekit lepattavat lyhdyissään rauhoittavasti. Luoden tunnelmaa. Mietin pitäisikö vielä syödä jotain, ehkä voisi ottaa tähän vierelle kipollisen herkullisen makeita tummia viinirypäleitä. Tosin sitten pitäisi nousta tästä ja rikkoa tämä täydellinen hetki, ehkä siis annan olla. Tällä kertaa.

Vaan, ehkä tulevaisuudessa. Kuka tietää?