Näin lapsen kanssa kahden on tuntunut ääreisvaikealta parisuhteen löytyminen lapsenkin takia. Vaikka kuinka olisin alusta asti avoin, niin tuntuu että kaikki kaatuu aina samaan asiaan. Siihen, että lapsi pelottaa. Tietysti saattaa olla kyseessä vain kätevä tekosyykin. "Minussa vika, en ole vielä valmis isäksi." Ihan kuin tässä oltaisiin lapselle isää hakemassa. Pyh ja pah! :D

No, ei. Ymmärränhän minä sen, että lapsiperheellinen arki on eri asia kuin arki ilman. Joskus vain turhauttaa se, että mikäli puhutut pitää paikkaansa niin raasut vain vaativat itseltään liikaa. Ei kai se vieras lapsi omalta voikaan tuntua heti tai kukaan pystymetsästä olla valmis ja varma miten toimii uudessa tilanteessa, saati valmis samalla tavalla uhraamaan kaiken aikansa. Kun ei se ole helppoa niille vanhemmillekaan. Kaikista ole vanhemmaksi oman biologisen lapsenkaan synnyttyä, saati tuolla tavalla ykskaks. Turhauttavaa lisäksi  onkin myös se, että kun missään nimessä en vaadi mitään isän tunteita, hoitopalvelua tms toiselta ja olen valmis tukemaan ja auttamaan jne niin sekään ei riitä. Ei tunnuta annettavan edes mahdollisuutta. Päinvastoin luullaan, että meistä pitää olla jotenkin erikoisvastuussa kun muuten en pärjää. Kyllähän minä pärjään, olen pärjännyt aiemminkin. Ei se kumppanin etsiminen liity siihen, että tarvitsin lapselle hoitajan tms. Kai tuolla sinällään hyvää tarkoitetaan, vaan noin pidemmälle ajateltuna tulee sellainen olo että epäillään minun vaikuttimiani etsiä parisuhdetta. Että se ensimmäinen ajatus on, että olen jotenkin surkea ja etten osaisi hoitaa asioitani. En minä mitään pelastajaa etsi, en ainakaan tuossa mielessä.

Vaan kai se loputulema on se, että parempihan se vetäytyminen on jos sitoutuminen pelottaa eikä oikealta tunnu. Onhan se niinkin. Joskus vaan.. No, turhautuu tosiaan tähän kuvioon, vaikka onhan sitä toki elämässä muitakin asioita kuin parinetsintä. Siitä nyt vaan on tullut tässä lähiaikoina ehkä höpistyä eniten sattuneista syistä. Kaipa se olisi parempi jättää fundeeraaminen kokonaan näiden asioiden osalta. Joskus vaan ei kykene, kaipa siinä olisi itselle korjattavaa. :)

Ollut tässä vähän muutakin pohdittavaa, vaan ehkä siitä seuraavalla kerralla.