Isän hautajaiset olleet ja menneet. Kummallinen olo ollut. Virallisen isäni hautajaissa vuosia sitten tuntui että itkin silmät päästäni ja vuosia surin sitä etten saanut isääni tuntea, se oli sellainen iso musta möykky sisälläni. Sitten vuosia myöhemmin yli kolmekymppisenä sain tietääkin että isäni onkin eräs ihan toinen ihminen kuin luulin. Asiaa ei ole ollut kovin helppo hyväksyä ja nyt biologisen isäni kuolema tuntuu ikävältä kyllä mutta jotenkin tunsin sielä hautajaisissa jotenkin olevani kuin jossain oudossa näytelmässä jossa olin osaltaan kuin ulkopuolinen. Omituista, eikä tuntemuksista oikein voi lähipiirille puhuakaan ja pitää tukea muita jotka surevat toki kovasti ja haluavat nähdä minunkin tuntevan samoin eli siis jotain muutakin kuin kevyttä surua ja harmitusta siitä että asiat menivät siten kuin menivät eika mennyttä kykene korjamaan millään. Tuntuu vain, että loukkaisin heitä todellisilla tunteillani enkä sitä halua tehdä tietenkään. Eivät he ole ymmärtäneet aiemminkaan sitä etten kyennyt tätä minulle tuntematonta ihmistä ottamaan suoraan isäkseni ja nollaamaan mennyttä vaikka pidinkin hänestä heti.

Perhesalaisuudet ovat perseestä ja sitä enemmän sieltä mitä kauemmin niitä haudotaan ja annetaan "asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin" kun ei uskalleta olla rehellisiä ja katsoa totuutta silmiin, kantaa vastuuta tekemisistään. Valheistä tulee toinen totuus joka elää omaa elämäänsä ja kun se jatkuu tarpeeksi kauan ei valhetta ole kovin helppoa kitkeä juurineen koska se on limittynyt jo siihenkin millaisena itsensä näkee. Se on osa minuutta, osa omaa henkilöhistoriaa. Vaikka rehellisyys ei aina olekaan helppoa, niin ihan kokemuksella sanoisin että kannattaa ottaa vastaan tälläisissäkin asioissa vaan se mitä vastaan tulee ja kertoa lapselle totuus enennkuin valhe kasvaa liian suureksi. Ennenkuin valhe kasvaa osaksi lapsen minuutta. Siksi minäkin kerroin jo pienelle lapselleni sen kuka oikeasti on hänen äitinsä isä. Katkaisin valheen polun. On se hyvä tietää juurensa. Niin minä koen.

Elämässä tapahtuu joskus monenmoista, eikä asiat ole kovin yksinkertaisia vaan pohjimmiltaan rehellisyys säästää lisätuskalta monessa.