Menettämisen pelko on järkyttävä ja mitä siihen sitten sanoisi kun toinen kysyy miksi sinulla on vaikea olla? Kertoako oikeasti että se että toisen elämä tuntuu olevan täynnä kaikea ilman minuakin. Sitä pelkää jäävänsä syrjään ja myös haluaisi ettei aina joutuisi olemaan se joka joustaa siksi että toinen haluaa jotakin. Haluaisi, että edes joskus omat toiveet asetettaisiin edelle. Kertoako peloistaan, vähän ehkä ylimenevistäkin? En minä uskalla ja ymmärrän kyllä miltä se voisi kuulostaa. Järkeilemällä helpottaa ajan kanssa. Enkä edes oikeasti haluaisi että minun takiani mistään itselle tärkeästä luovuttaisiin. En usko että siitä edes mitään hyvää seuraisi. Pidemmän päälle.Silti tuntuu pahalta ja surettaa. Vaan ehkä näkeminen taas helpottaisi kun se vaan tällä välimatkalla olisi helppo järjestää vaan eihän se ole.

Ei saisi murehtia, ei.

Ja ehkä tämän kirjoittaminen ulos helpottaakin jo vähän. Mahdollisesti. Luultavasti. Huomenna on parempi olo ja osaa taas ajatella luottavaisemmin tulevaisuudesta.Nähdä hyvät puolet, olla iloinen toisen puolesta. Olenhan minä sitäkin. Tottakai. Kai se on se itsekäs osa minua joka suree sitä että välimatkaa löytyy ja rajoitteita siitä johtuen. Vaan elämä näyttää mitä seuraa.

Ja ehkä sitä on muitakin asioita jotka nyt jotka vaikuttavat mielialaan. Monta viikkoa jatkunut aika huono nukkuminen kuumuuden takia esimerkiksi.