Välillä tuntuu kuin arki veisi mukanaan. Aika ei tunnu riittävän mihinkään vaikka kun alkaa miettimään niin ei ole tehnyt mitään maininnan arvoista oikeastaan. Sitä samaa oikeastaan päivästä toiseen tulee tehtyä, kuten varmaan valtaosa meistä.  Valtaosalla tietysti on se työelämä tuomassa maustetta positiivisessa ja negatiivisessakin mielessä joskus tuohon tavalliseen soppaan ja toki harrastukset esim.Itsellä arki on sitä kotona olemista ja vapaaehtoistöitä, jotain pieniä harrastekuvioita joista tosin valtaosasta on joutunut luopumaan koska lapselle ei ole jatkuvasti hoitajaa saatavilla.

Joskus piirien pienuus panee ahdistamaan. Olen lisäksi aina ollut aika juureton tapaus, ihminen joka kaipaa vaihtelua ja uusia juttuja. Tuo piirre ei juuri helpota tätä nykyistä aika muuttumatonta arkea. Onneksi lapsen kanssa alkaa olla jo aika helppoa reissata ja muutenkin tutkia erilaisia juttuja ja häntäkin jo monenlaiset asiat kiinnostavat, silti toisinaan sitä tuntee olevansa ansassa ollessaan käytännössä aina kiinni lapsessa melkoisen täysin. Enhän minä asioita näin suunnitellut, en. Vaan koskapa se elämä olis suunnitelmien mukaan mennyt? Rakashan tuo lapsonen toki on, vaan kyllä sitä arvostaisi tässä arjen pyörityksessäkin aika korkealle sitä kumppania jonka kanssa voisi jakaa asioita, vaan kulkee se aika toki näinkin.. Niinhän se aika aina kulkee. Eteenpäin meistä kenestäkään välittämättä..

Onneksi toisaalta elämä on näyttänyt yllätyksellisyytensäkin aika monesti ja ehkä se onkin se miten jaksaa ne harmajatkin ajat. Aina kun on mahdollisuus parempiinkin aikoihin, eikä sitä oikeastaan koskaan voi tietää mitä edestään löytää. Perimmiltään. Ehkä se onkin se positiivinen asia elämässä, maailmassa. Joskus mietinkin sitä, että vaikka on elämässäni tapahtunut monenlaista niin loppujen lopuksi sitä on jäänyt plussanpuolelle ja niillä tasaisillakin ajoilla on ollut omat merkityksensä. Lopulta kuitenkin, tai ehkä olen vain tuRhan positiivinen. Tiedä häntä. ;D

Huvitti tänään muksun kanssa kun juttelimme taas ääreisyvällisiä. Lapsi ajautui miettimään niitä määräyksiä mitä antaisi jos olisi kuningas ja saisi päättää mitä vain. Olin oikeastaan aika ällistynyt kun lapsi tuumimisen jälkeen vastaili kuin joku missiehdokas maailmanpelastamisen puolesta ja niin edespäin. Odotin kyllä jotain ihan muuta  Lapset, ihanan yllätyksellisiä ja niin rakaita vaikka joskus osaavat sen raskaankin puolen itsestään esitellä.

...Kuten me kaikki toisinaan. Luulisin..