Viikonloppu ohi. Hiihtoloma aluillaan. Mietin mitä lapsen kanssa tekisi ja mihin menisi. Onneksi kaupunki ja pari avustusjärjestöä tarjoavat ohjelmaa aika mukavasti. Läheisessä kauppakeskuksessakin oli jotakin ohjelmaa koko viikon eli sieläkin voisi pistäytyä joku päivä.

Ehkä sitä siis jotain keksii..

Viikonloppu oli suht onnistunut vaikka suruakin oli vähän erään ystävän epävakaan mielenterveyden takia. Välillä sitä tuntee itsensä aika.. Riittämättömäksi. Haluaisi kyetä enempää kuin sitä kykenee. On huolestunutkin fiilis, vaan ehkei sitä tosiaan sen enempää voi enää tehdä kuin toivoa parasta ja kuunnella kuulumisia. Pitää etäältä vähän silmällä ja olla kuulolla. Välittää.

Toivoa parasta.

Onneksi en ollut viikonloppua yksin. Olisi varmasti mieli muuten käynyt aika alhaalla ja sitä olisi murehtinut asiaa varmasti vieläkin enemmän. En oikein tiedä tuosta kuviosta vielä muuta kuin että yhdessä on mukavaa ja hankalistakin asioista tuntuu olevan helppoa jutella. Ehkä aika sitten kertoo enemmän.. :)

***

Ystävänpäiväkin muuten oli ja meni. Kortteja en ole lähettänyt vuosiin ja kovasti olen sanonut ettei kortteja tarvitse lähettää. Slti sitä kyllä ilahtui ja vähän huvittuikin herttaisesta kortista jonka sain ystävältäni. Vähän myöskin häpesin kun en hänelle vastavaa tullut lähettäneeksi. Niin kai sitä sitten mieli muuttuu.. tai jotain. ;) Höh, ehkä pitää ensivuonna miettiä asia uusiksi. Ehkä. :)