Eilinen mielipaha kumuloitui yölliseksi hirmuiseksi migreenikohtaukseksi, joka veti mielen aika alas. Vaan onneksi on ystäviä, tällä kertaa avuksi tuli ystäväni Setä Mukava (kutsuttakoot häntä vaikka näin täällä blogissa, ainakin nimi osuu aikalailla kohdilleen..) ja hetken juteltuamme oli taas hippusen iloisempi olo ja huomattavasti päättäväisempi asioiden kohdalleen saattamisen suhteen. Ja toiveikaampikin sen suhteen että vaikka välillä hankalaa onkin niin asiat järjestyvät kyllä ja totesimpa senkin etten niin yksin olekaan kun välillä tuntuu. Ympärillä kuitenkin kaikesta huolimatta on niitäkin ihmisiä jotka välittävät ja sitähän kai me kaikki syvällä sisimmässä kaipaamme? No, ainakin minä kaipaan. Myönnetään. :D

Noin muuten on ollutkin tavanomainen päivä. Ei oikein ole jaksanut edes miettiä mitään sen kummempia. Mitä nyt koittanut pohtia tulevaa kissanruokatilausta ja muuta yhtä jännittävää tai siis "jännittävää". Pohdin myös harrastusmahdolliuuksiani kun jotain tekisi mieli ottaa tähän uutta, mutta pitää katsella sitten mihin olisi realistiset mahdollisuudet.

No, toistaalta hyvä niin ettei mitään kovin jänskää ole. Jotenkin alkaa olla ennakko-oletus, että ovat aina ikäviä asioita ja sellaisia en nyt kovasti kaipaa. Vaan, tarkemmin ajatellen, koskas niitä kaipasi? :