Migreeni ollut vieraana lähes koko päivän. Ei saisi suuttua, vaan on ihmisiä jotka saavat sen satunnaisesti aikaan. Oli aika jolloin suutahdin kohtuu helpostikin vaan nykyään se ei kovin helposti kyllä tapahdu. Saa todella yrittää ja voi vitsiläinen kun tuo ihminen siinä aina onnistuu. Inhottavinta on kuviossa se, että kyseisen ihmisen kanssa on pakko olla välilöissä lapselle kun on läheinen ja tärkeä ihminen. Vaan, katson että aikuisen rooliin kuuluu sekin. Asettaa lapsen etu omien ärsytystensä edelle. Niin kauan kuin katson lapsen kannalta kyseisen ihmisen kanssa tekemisissä olon olevan perusteltua niin nielen ärsytykseni. Pitää vain oppia laittamaan hienotunteisesti rajat itseeni liittyen (ja etsiä lapsenkin kannalta se oikea kanssakäynnin aika ja tapa). Minun kun ei tarvitse hyväksyä mitä vain, mutta asiallinen minun pitää olla. Joskus vaan vaatii aika paljon pitää tuo kuvio itseltäkin. Ihminen kuin minäkin vain olen. Virheellinen sellainen.

Vaan on tänään ollut mukaviakin hetkiä. Leikittiin mukulaisen kanssa tyynysotaa illalla ja nyt voisi mennä Morsea katselemaan telkun ääreen ennenkuin simahdan yöunille. Ehkä se päänsärkykin siitä aikanaan.