Se on hassua itsessäni kuinka sitä sisimmässään tiukasti pitäisi kiinni negatiivisesta ajattelumallista vaikka voisi tarrautua siihen positiiviseenkin mahdollisuuteen kun sekin on tarjolla pitkästä aikaa. Vaan ehkä askel askeleelta sitä uskaltaa murtautua suojakuorestaan esiin turvallisten porttien ja seinämien takaa kunhan vaan huomaa että uskaltaa luottaa. Uskaltaa kohottaa katseensa tähyilemään kohti taivaanrantaa. Kohti tulevaisuutta, joka voisi olla jotain muuta kuin mennyt ja vielä paljon enemmän kuin nykyisyys.