Näin kaikesta mystisestä kiinnostuneena ja luonnouskovaisena sitä toisinaan tulee ehkä vähän valtavirrasta poikkeavia näkökulmia mieleen minulle kerrottuihin ystävien/läheisten ongelmiin. Näihin tilanteisiin liittyen sitä onkin taas miettinyt sitä missä menee raja siinä mitä omia ajatuksia on soveliasta ottaa puheeksi. Loukata kun en toki ketään halua, saati tunkea väkisin omaa maailmankuvaani ja uskomuksiani.

Tässä erään tosi tärkeän ystäväni huolia kuunnellessa sitä tuli taas mieleen näkökulma joka ei taatusti ole rationaalisen mielen mieleen lainkaan. :D Enkä minä sitä sano, että olisin oikeassa. Mistä minä sen voisin tietää? Vaan mielenkiintoinen näkökulma se kyllä on ja selittäisi paljon. Vaan ehkä olen nyt liian ratkaisukeskeinen tai sitten vaan haluan tehdä mustan valkoiseksi, minusta vaan tuntuu että me yksinkertaistamme asioita liikaa. Haluamme nähdä maailman hyvin rationaalisena ja yksinkertaisena paikkana vaan eihän se sellainen ole. Ei hyvässä eikä pahassa. Vaikka minähän se tässä nyt olen ratkaisuja tarjoamassa. Ohops. :D

En tiedä.

Mistäs minä mitään tietäisin?

Ja taas toisaalta väittäisin että aika monestakin asiasta. Jos en muuta niin sen oman totuuteni. :D