Kaunis keväinen ilma ulkona. Tuuli tuivertaa tosin aika napakasti. Saavuimme tuossa vähän aikaa sitten kotiin leffaa katsomasta. Hokkus Pokkus, Mikko Mallikas oli tänään vuorossa. Ei ehkä oltu lapsen kanssa ihan kohderyhmää tai hän tuntui ainakin vähän pitkästyvän vaikka on keveästi pidempiäkin elokuvia katsellut aiemmin. Ehkä se liian selkeä opetustyyli oli vähän nuiva poikaseni mielestä? Vaan, arvioksi elokuva sai kuitenkin meidän lähes eskarilaiselta kommentin ihan ok. Kaipa sekin ihan hyvä sitten on? :D

Itsellä ollut vähän alakuloinen mieli. Kai se on vaan sitä jonkinsortin yksinäisyyttä ja isän kuolemakin tietysti pyörii välillä mielessä. Kaipa se siitä taas aikanaan. Joskus. Uskoisin.

Kappas näppikselle tuotiin hiuslenkki. Kissapa haluaa siis leikkiä. :D

Hassulla kissalla on hassut kuviot. Mukava kaveri tuo on. 2 vuotta meillä kohta on hän asunut, vaikka välillä tuntuu että aina. Kissat on mukavia. Joskus tosin vähän hömelöä kansaa vaan eikös me kaikki olla vähän semmoisia joskus?:)

Vaan, nyt sitten jo puhelinkin soi.. :)