Herra ja Hidalgo Kissanen on ollut innoissansa. Jatkoimme tuossa viime kesän ulkoiluharjoituksia ja nyt alkaa jo menemään tosi hyvin. Iso muutos nelivuotiaalle sisäkissalle vaan katson että siinä missä koirillekin on suotavaa ulkoilu niin kissallekin olisi suotava raitista ilmaa. Vapaasti ulkoilu ei varsinkaan näin kaupungissa ole hyväksyttävää mutta valjasulkoilua ei saisi unohtaa. Viitseliäisyyttähän se vaatinee ja tarkkuutta.

Tarkkuutta vaatii välillä kanssaulkoilijoidenkin havainnointi. Eilen illallakin meidät meinasi yllättää tyttönen isohkon koiransa kanssa kun olivat lähestymässä mitään sanomatta selkäni takaa. Monellakin koiranulkoiluttajalla on sama missio, en oikein ymmärrä mistä se kumpuaa. Siinähän voisi oma koirakin loukata. Oma kissa nyt on nössö vaan kyllä moni kynsiään käyttää hyvinkin onnistuneesti itsensä puolustamiseen ja jos ajatellaan että tyypillisesti koira sen naamansa kissaan tökkäisee niin siinä on silmät vaarassa. Puhuttakaan sitten tietysti siitä että ulkoilurauha olisi kaikille suotava..No, kiellon tuo teinityttö sentään uskoi ja lähti sitten lasten leikkipaikan liukumäkeen kiipeilyttämään koiraansa.. Ja me saimme pitää rauhamme. :)

On se kissan ulkoilutus kyllä joskus vähän hullun hommaa. Huvitti seistä puskan vieressä kissan ollessa sielä puskassa tuijottelemassa ympäröivää maailmaa. Vähän kylähullufiilishän siitä tulee ihmisten kulkiessa kauempaa ohi ja selvästi pohtiessa minua tuijotellessaan että mitä ihmettä teen. :D Vaan ihmetelkööt. Pitää se kissasenkin päästä edes joskus tutkailemaan maailmaa, vaikka sitten omalla tavallaan. Sielä ulkona on paljon mielenkiintoisia asioita. Eilen ihmeteltiin muurahaisia. Ne oli jotenkin omituisia ja pulut oli vähän pelottavia. Herra ja Hidalgo tykkää enemmän pikkulinnuista, sellaisista talitintin kokoluokkaa olevista. Ei se tajua tosin muuta kuin että ne kuuluu ottaa kiinni. Sen jälkeen ei sitten tiedäkään mitä tehdä ja huutaa ihmistä apuun.

Että sellainen villieläin. :D