Ystävälliset sanat tekevät iloiseksi, vaan teot vielä iloisemmiksi.

Olen elämässäni törmännyt karkeasti ottaen kahdenlaisiin ihmisiin. Niihin joilta ei kaunista sanaa heru ja niihin joilta kyllä ne sujuvat vaan teot sitten puhuvatkin päinvastaista kieltä. Ikävää vaan ettei tuo ensimmäinenkään joukko ole kauniilla teoillaankaan juuri loistanut, vaan onhan toki poikkeuksiakin. Sellaisia, jotka sitten kuitenkin pitävät käsivarren mitan päässä syystä tai toisesta.

Olen tosikko näissä asioissa ja se on ongelma toisinaan. Otan liian voimakkaasti tälläiset asiat. Tykkäämiset, sanomiset ja niin pois päin. Ihmiset ovat vaikeita. Minä varmaankin siinä mukana, sitä en toki kiellä. :D