Juhannus oli ja meni. Elämä jotenkin kummasti seisoo paikoillaan, vaikka oltiinhan me reissussa. Se oli mukavaa. Näki vähän muutakin kuin kotinurkkia ja tapasi kivoja ihmisiä. Erilaisia kuin mitä täälläpäin tapaa. Hassua sekin miten selvästi ihmiset tuppaa olemaan erilaisia kun vähänkin reissaa kauemmas. Tuollapäin tuntuu olevan sellainen tietty särmikkyys ihan selviö. Se ja hyvä huumorintaju. Maanläheisyys ja vieraanvaraisuus. Ja melko paksu murre. :D

Vaan, nyt kotona sitä taas olla möllöttää ja tajuaa entistä paremmin ettei oikein sovi tähän kaupunkiin. Ei sinänsä, että tuollakaan varmasti asua haluaisin, vaan että tämä ei vaan ole minun paikkani eikä elämäntilanne ole minulle se paras madollinen muutenkaan. Ei mitään kovin kivoja havaittavia silloin kun muutoksen saaminen aikaiseksi on melko vaikeaa ja kiinni paljon muustakin kuin vain itsestä.

On sitä tässä ajatellut asioita kyllä muutenkin aika intensiivisesti. Moneltakin kannalta ja samassa huomannut itsessään piirteitä joita tulisi muuttaa. Sellaisia piirteitä jotka aiheuttavat vain itselle surua ja haittaa. Vaan, eikös se niin ole että ongelman havaitsemisesta alkaa muutos tai ainakin siihen aukeaa mahdollisuus jota ei aiemmin ollut. :)

Tai jotain jotain jotain..

Ehkä sitä koittaa taas vain olla liian viisas.