Mitäs jos olet tuntenut jonkun ihmisen hyvin kauan. Käytännössä ottaen lähes koko aikuisikäsi. Tämä ihminen on aina ollut luotettava ja hyvä ystävä kaikenpuolin. Ikinä et ole saanut ikäviä fiboja, päinvastoin. Eräänä päivänä saatkin sitten kuulla äärimmäisen yököttäviä syytöksiä tästä ihmisestä. Sellaisia, että eteenkin vanhempana moraaliselta  kannalta koko ihminen pitäisi välittömästi sulkea ystävistäsi pois. Varsinkin kun näitä syytöksiä ei kyetä todistamaan valheellisiksi. Epäilys jää olemaan ja noin viralliseltakin kannalta seurauksia tulee vaikka pahin jääkin todistamatta. Syytös jää ilmaan roikkumaan painostavasti ja vaikka vaakakupissa onkin kaikki mennyt hyvä niin toinen vaakakuppi jossa on tämä epäilys tuntuu painuvan aina vain alemmas mitä enemmän asiaa mietit.

Miten silloin tulisi toimia toimiaksesi oikein?

Tunnepuolella jostakin syystä asia on helppo. Välit poikki. Järkipuolella taas ei niinkään, joka on aika hämmentävää. Mitä jos kaikki kuitenkin on valhetta ja hylkää kaverin pelkkien valheiden tähden? Sehän on väärin! Toisaalta järki puhuu myös päinvastaista, paljon siitä miten pieni mahdollisuus olisi että tuollaisesta tuossa tapauksessa kukaan valehtelisi. Sehän olisi aivan hullua! Toisaalta taas kaikkea tapahtuu ja ihmiset ovat joskus hulluja.

Aargh!

Lopulta tilanne jää roikkumaan, Välit viilenevät. Kyläilykutsuja ei tule enää esitettyä ja lopulta tulos on lähellä sitä samaa mitä alunperinkin tunsi tapahtuvan. Ehkei ihan sillä kommunikaatiovälit säilyvät, vaan joku on siinäkin muuttunut ja en oikein tiedä miten siihen suhtautuisin.

On epäilyksiä jotka jättävät jälkensa vaikka mitä tekisi. Vaikka toisaalta toivon että kaikki olisi valhetta, sairaan mielen kuvitelmaa, niin toisaalta joskus toivoisi että näin ei olisi sillä mikään ei kyllä ole niinkuin ennen. Ei voi olla. Joistain syytöksistä ei ikinä pääse eroon ja näin niistä seurauksista saa jokatapauksessa kaverini kärsiä lopun ikäänsä. Tavalla tai toisella.