Aamulla oli vastassa kaunis päivä. Vilpoinen, mutta kaunis ja pikku hiljaa ilma lämpeni lähemmäs kymmentä astetta. Minäpä innostuin loppuun viedyn ikkunapesun lisäksi kaivelemaan varastosta vanhoja verhojakin ja taisin löytääkin mukavaa vaihtelua ikkunoihin. Varaa ei oikein sisustusjuttuihin ole vaan joskus saa ihan kivaa vaihtelua käyttämällä vanhaa. Hieman soveltamalla voivat olla ihan kivatkin vaihteeksi. Vähän metsän vihreää kevään ja kesän kunniaksi.

Kai sitä koittaa keksiä asioita jotka toisivat jotain pientä iloa tähän arkeen.

Isä kuoli muutamia päiviä sitten. Oli pirteänä sairaalassa monta päivää kunnes sitten eräänä aamuna ei enää herännytkään kokonaan ja parissa päivässä sitten loppu koitti. Istuin viimeiset päivät isäni vieressä sen mitä voin ja koin surua siitä että en enempään kyennyt ja varsinkaan aiemmin kai niin paljon kuin olisi pitänyt. Toisaalta ei kaikella vain voi mitään ja olisi parasta ainakin koittaa olla itselleenkin armollinen. Turha tässä on jossittelun suohon vajota, ei asiat sillä ainakaan paremmiksi muutu.

Surullinen olo kaikkinensa.Yksinäinenkin omalla tavallaan, vaikka on toki oma lapsi arjessa mukana ja paljon olen lapsuuden perheen kanssa tekemisissä ja ystäviäkin on muutamia. Vaan toisaalta ehkä aika korjaa ja helpottaa. Uskon niin oikeastaan vaikka välillä murehduttaakin aika paljon. Kaipa se on sitä kumppaninkin kaipuuta, vaan no.. Niin.

Turhapa sitä asiaa ainakaan on pähkäillä yhtään sen enempiä. Mihinkään silläkään tavalla nykyisestä muutu.

Kissa hurisee sylissä ja se sentään on mukavaa. Kissaherra taitanee olla nälkäinen eli ehkäpä on aika ruokkia tyyppi. Ainakin saan jonkun onnelliseksi. :P